Me käytiin eilen Hausjärven Haukkujen tokokokeessa sillä seurauksella, että avoimeen luokaan ei enää päästä. Käpyllä on nyt TK2-koulutustunnus, joten jos haluan sen kanssa vielä ikinä mennä tokokokeeseen, niin sitten pitää mennä voittajaluokkaan. Ja mehän mennään. Tai ainakin yritettään mennä :D
En ole koskaan ennen ajatellut, että voisi mennä kokeeseen tavoittelemaan jotain muuta kuin ykköstulosta. Koska jos ykköseen ei ole mahdollisuutta, niin mitä järkeä on edes mennä?! Näin voi tietysti ajatella silloin, kun on kyseessä koira, jonka pitäisi hyvällä koulutuksella suoriutua ykköstuloksen arvoisesti. Minkä koiran sitten pitäisi suoriutua mistäkin on sitten jokaisen ohjaajan itsensä arvioitavissa.
Mä arvoin, että Käpyllä ei ole mahdollisuutta saada koskaan ykköstulosta voittajaluokasta. Kaukokäskyt ja tunnari tulee olemaan haastavia opettaa sille ja metallinouto vaikuttaa ihan mahdottomalta liikkeeltä. Käpy noutaa kyllä puukapulaa ja esineitä, mutta ei ota millään mitään kovaa suuhunsa. Myös ruutu on hankala liike. Se on ollut sitä jo AVO-luokassa ja matkan pidentyminen vaikeuttaa sitä lisää.
Toisaalta taas kääpiöpinserin kanssa jo pelkästään osallistuminen voittajaluokkaan olisi saavutus. Ja jos koira osaisi suht hyvin edes puolet liikkeistä, niin miksipä sinne ei voisi mennä? Jos ykköstulos on täysin mahdoton ajatus, niin miksi tavoitteksi ei voisi ottaa kolmostulosta? Sitä vartenhan ne eritasoiset palkinnot on olemassa, että eri koirille voisi asettaa erilaisia tulostavoitteita.
Mä en osaa treenata mitään ilman tavoitteita, joten ilman minkäänlaista ajatusta voittajaan menemisestä en varmasti treenaisi Käpyn kanssa tokoa enää ollenkaan. Ja se olisi surullista, koska Käpy rakastaa tokoa! <3 Ja toisaalta Käpy tarjoaa myös mulle oivan mahdollisuuden opetella vielä taitavammaksi koirankouluttajaksi. Siispä, kohti voittajaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti